Siniharmaan taivaan kansi pisaroi lunta.

Repussa  pienen  elämän pituista unta.

Odota!

Pysähdyn. Taakseni katson ja hymyn nään.

Tässä on hyvä paikka, hän sanoo ja kairaa jään.

Katso!

Siristävin silmin tarkoin katson, syötti koukkuun

ja  mormuska aukkoon sukeltaa ja heti se nappaa.

Vinkeä hymy.

Ahvenet punaisin evin ei kiitä, vaan lumessa vetkuttaa.

Kun saalis on täysi,  jo pilkkijän mieli rannalle ketkuttaa.

Siniharmaan taivaan kansi  ei sada enää lunta.

Nuotion hiillolla tuoksuu makeat ahvenet unta.