Siniharmaan taivaan kansi pisaroi lunta.
Repussa pienen elämän pituista unta.
Odota!
Pysähdyn. Taakseni katson ja hymyn nään.
Tässä on hyvä paikka, hän sanoo ja kairaa jään.
Katso!
Siristävin silmin tarkoin katson, syötti koukkuun
ja mormuska aukkoon sukeltaa ja heti se nappaa.
Vinkeä hymy.
Ahvenet punaisin evin ei kiitä, vaan lumessa vetkuttaa.
Kun saalis on täysi, jo pilkkijän mieli rannalle ketkuttaa.
Siniharmaan taivaan kansi ei sada enää lunta.
Nuotion hiillolla tuoksuu makeat ahvenet unta.
sunnuntai, 23. tammikuu 2011
Kommentit