Kohtaaminen

Jo kaukaa näen sinut
tulet luokseni hymyillen kujeilevasti
silmissäsi tuikkii rakkauden leikki

kaappaat minut syliisi nälkäisenä
hukuttaen satoihin suudelmiin
sulan sinun lämpöösi
kuulen
sydämeni jyskeen

ajatukset piirtyvät pilviin saakka
yli ajan ja avaruuden
olen sinussa ja säkenöin
olet arki ja pyhyys
olet elämä

En päästä sinusta irti aamujen kajossa
en halua ikävöidä
tätä hetkeä milloinkaan
vaan elää sen kanssasi tahdon
kunnes kumpujen alla lepään

silloin hymyilen
autereen takaa
kun kivelle lasket tuon
kevään ensilehden
on sanaton kukka tuo
vain tähti valkoinen