Runot ovat  helmiä kaulallani . Elämän värikkäät helmet.

Lapsena minulla oli paljon aikaa. Pieniä kiviä  ja käpylehmiä.
Hiekkalaatikolla oli kokonainen kylä, talot, kirkko ja kauppa.
Puunpalasista rakensin siltoja, aitoja ja uusia taloja.
Lapsena, silloin minulla oli rajaton luottamus mielikuvien voimaan.

Aikuisena minulla oli neljä lasta, itkut ja leegot, muoviautot ja nuket  jaloissa.
Rockkia soi ilmassa ja puuropata liedellä. Kivikastiketta ja pastaa.
Pölyimurikauppiaalta ostettu kallis imuri tamppri,jota en koskaan käyttänyt.
Satukirjojen repsahtaneet sivut ja piirrettyjen prinsessojen iltapuvut.

Aikuisena,  minulla oli elämä. Aikuinen elämä ja iso mies.
Mies, joka osasi laittaa HK;Sinisen lenkin uuniin , kun olin sairas.
Perhe sai syödäkseen. Hän oli hyvä mies. Hän rakasti lapsiaan.
Hän osasi laittaa Sinisen lenkin uuniin ja paistaa sen kullan ruskeaksi.
Hän oli komea mies, naapurin Liisa flirttaili hänelle ja olin mustasukkainen.

Vain vähän vanhenpana, kun vielä olin, vain aikuinen ja vain vähän väsynyt.
Juuri silloin Luojajumala otti mieheni pois.  Kukaan ei hymyillyt minulle.
Itkin oikein kauan ja olin vihainen, koska niin ei pitänyt käydä.
Minä olin vain vähän vanhempi ja hyvin katkera. Itkin kuin sade.
Eräänä päivänä huomasin, että minulla on yhä elämä ja neljä lasta.

Silloin lakkasin vihaamasta maailmaa ja itseäni . Minulla oli elämäni lapset.

Vähän vanhempana ihmiset sanoivat, että olen vanha, koska minulla on lapsenlapsia.
En minä sitä muuten ymmärtäisi. Vuodet ovat kokoajan läsnä. Kaikki vuodet muistoissani.

Vanhana minulla on koko elämä kämmenellä sanojen sisällä. Sydämessä tallella kaikki tunteet.
Vanhana minä olen hyvin rikas, minulla on koko elämän pituinen elokuva mielessä. Siinä on monta väliaikaa. Ne ovat lempeyttä varten. Kipeät sormeni silittävät untuvatukkaa, niin pientä, niin viatonta.
Ei vielä täyttä vuottakaan elämää eletty. Minä näin niissä sinisissä silmissä enkeleitä.

Lapseksi minä  tulen uudelleen ja se on hauskaa, koska silloin minulla on jälleen:
-Pihalla  hiekkalaatikko ja siellä on kokonainen kylä. Talo, kirkko ja kauppa.
Lapsenlapsilla on kurahaalarit ja punaiset posket, kuin kaneliomenalla.
Minulla on rajaton mielikuvitus.