perjantai, 3. helmikuu 2012
Ruusut tuoksui maljakossa merkkipäivän.
Hehkuivat ja kuiskasivat hiljaa : - Sua rakastan .
Kuihtui kukkani heleä. Kuolla tahtoi keveä.
Vaan en moista sallinut.
Rakastin liikaa punaruusuani
asetin arkkuusi uinumaan
veden kuulaan päälle valutin
Jäätynyt on vesi helmeilevä ,
huurtunut on pinta jään.
Silti kaunis olet yhä vaan.
Kunnes koittaa lämmin sää.
Sulaa huurre sekä jää.
.
Elämä on suurimman osan aikaa unta.
Hereilläkin näemme enemmän unta kuin
todellisuutta.
Todellisuus koskettaa ja herättää
Joskus rajusti, joskus hellästi.
Jokaisella on hetkensä nähdä vain unta
toinen hetki elää vahvasti tunteella
kokien ilo ja suru. Molemmat kuin kolikko.
Pieni pyörähdys , niin on myös rakkaus ja viha
hehkuva kuuma hellyys, lämmin ja ymmärtävä
läsnäolon ilo ja jaettu olemisen riemu.
Toinen pyörähdys vain pettymys, katkeruus
ja kipeä viha.
Onneksi voi herätä , ja nähdä
totuutensa ja kohdata pelkonsa
unohtamisesta, hylkäämisestä.
Mitä muuta pelkäisin ja aivan turhaan.
Sillä niin varmasti kuin nyt elän
olen joskus täysin unohdettu
ja kiveni sammaleen peitossa.
Kommentit