Aika katoaa, jäljelle jää elämäni muistot.  Sydänlapsen silmien tutkiva katse.  Onko silmissä kysymyksiä? Ihmetystä?

Kuka sinä olet? Mitä tapahtuu?  Sydänlapsi katsoo suoraan kameran linssiin, tietämättä, että hänen silmänsä katsovat tätä elämää juuri tässä kuvassa hyvin kauan.

Olet tässä kuvassa hyvin nuori, vasta 5 kuukautta. Olet selvinnyt suuresta taistelusta voittajana, kuin ihmeen kautta.

Kun synnyit rakkaani, vatsasi oli avoin aukko, ja sisäelimet olivat kiinni, mutta ulkona vatsastasi.

Olit niin hauras ja hento, kuin juuri oraalle ohuesti noussut hento taimi. Sormesi oli kuin tulitikut, ohuet ja kovat.

Makasit tehohoidossa, kymmenien letkujen varassa ja sait kipulääkettä ja ravintonestettä suoraan suoneen.


Ihmettelin miten taitavat lääkärit löysivät  verisuonesi  hennosta kehostasi.

He löysivät. Laittoivat kaiken paikoilleen ja pitkä haava ommeltiin kiinni , se ulottui rintasi keskeltä aivan ala kehoon asti. 

Me rukoilimme puolestasi, me halusimme sulkea sinut syliimme, mutta emme voineet. 

Vain untuvan keveä kosketus  oli sallittu , odotimme toipumistasi .

Aluksi kaikki näytti menevän hyvin, mutta sitten sinulle rakas nousi korkea kuume.

Uusi pelko hiiipi sydämeeni ja en voinut muuta kuin rukoilla.

Lääkärit totesivat, että sinulla oli vatsahaava.  Luojani!  Vatsahaava 2 viikkoa vanhalla vauvalla.

Onneksi olit Suomen parhaassa lasten sairaalassa. Lääkärit leikkasivat sinut rakas uudelleen.  Haavasi poistetiin ja jälleen alkoi uusi taistelusi elämän puolesta.

2 kuukautta sinä rakas taistelit ja lopulta  voitit .  Sinä olet sankari. Rakas sydänlapsi.

Pääsit ensikerran kotiin sillloin , yhä edelleen sinulla oli letkuja ja hoitosi oli rankkaa vanhemmillesi, 24 tuntista valvomista , vuoroin isäsi ja äitisi.

Kun tulit ensivierailulle luokseni, sain sinut jo syliiini, se oli upea tunne.  Sinä rakas olit ensimmäinen lapsenlapseni.
 
Muutaman viikon kuluttua vahvistuit ja silmiisi tuli tämä katse, se porautui syvälle sydämeeni.
Pääsit yökylään luokseni, että äiti sai edes hetken levätä, koska isäsi oli jo työssä.
Olen iloinen että olin silloin hyvässä kunnossa. 
Sinä rakas nukuit vain pieniä tuokioita ja herätessäsi itkit kovasti yhä vielä kipujasi, joita en osaa täysin tajuta. 
Kun otin sinut syliini ja kävelin huoneesta toiseen ja keinutin ja jokeltelin kanssasi sinä rakas aina rauhoituit. 
Oli ihanaa kun rauhoituit, ehkä kaipasitkin vain syliin, olithan niin kauan elämäsi alussa ilman syliä.

Äitisi kyllä sai pitää sinua joskus varovasti.

Joit tuttipullosta maidot ja vellit. Katsoit silmiini ja jokeltelit hetken ja nukahdit taas hetkeksi , nukkuen niin hiljaa ja rennosti, kuin et koskaan olisi kokenut mitään. Istuin vieressäsi ja katselin untasi sydänlapseni.

Kyllä sinä jotain näit, silmäsi liikkuivat luomien alla, ja joskus hymykin karehti huulillesi.

Sinulle rakkaani, minä annoin esikoislapsenlapsen erityirukouksen.

Rakas Jumala suojele tätä lasta hänen elämänsä loppuun asti. Siunaa hyvyydelläsi ja varjele kaikesta pahasta.

Aika on kulunut ja muisto elää.

Sinä olet jo nuorimies. Enkä ole tavannut yhtään niin lempeätä, älykästä ja kuuliaista nuorta. Olet terve ja sinulla on hyviä ystäviä ja kaksi sisarta ja yksi pikkuveli. Et ole koskaan yksin. Jumala kuuli rukoukseni.

Minä voin huokaista kiitollisena ja levätä rennosti huolta vailla

Kiittäen