haaste 251 runotorstai
Vuorossa on tekstihaaste:
"Seis! Läpikulku kielletty! Minne luulet meneväsi, meressä ei ole askel-
mia. Nostosilta on jumissa, eikä minulla ole lauttaa eikä sinulla voimia,
sotilas sanoi ja upotti keihään. Eikä mitään muttia, ei mitään, ei Liisan
kaninkoloa tai läpikuljettavaa vaatekaappia: Meri makaa keihäs rinnassa
ja tuuli seisoo, on vain satuja. Mutta ritarilla on suhteita, hän voi kulkea
läpi neidon ikkunasta, jalat edellä ja tukka takana. Niin lakanat venyvät
ja avaruus, radat kohtaavat, solmut ja jalat, ulos ikkunasta, ikkunoiden
alle, lakanaköyttä ylös, meren pinnalle."
Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005
-----------------------------------------------------------
Meri ja suola
sen yllä leijuu läpikuultava utu
säkenöivä eetteri.
Värilliset valon säteet lävistävät minut
vaahto liekehtii sulautuen mereen.
Kaikkeutta suurempi valo on taustalla,
tunnen pieninä neulan pistoina kehoni tunteet.
Tuo ikuisuuden Äiti, joka nielaisee kaiken
vavahduttaa sieluni ääriä.
Silti niin armollinen ja lempeä, että
kiiruhdan askeliani
päästäkseni pian sen syliin
Pudotan taakkani mereen
sulaudun rakkauden rajattomaan energiaan
Näen:
Se on jatkuva spiraali, liike ja lepo.
Et polvistu ystäväksi ihmiselle.
En ymmärrä sinua!
Samaa suolaa kyynelissäni
sinun makusi suupielissäni,
et auta, olet mykkä ja kuuro
olet piilossa sisimmältäni.
Kuuntelin kuohujasi
ja löysin porttisi.
Olen ovellasi
- Tahdon palata juurilleni
häikäisevään loistoon!
Viimeisen kerran
henkäisen vanhaa ilmaa
Aikani on täysi
Olen vesi ja suola
luonasi
tuonelan suoja
Luo yllemme jäinen katto
lihani liukenee kalojen vatsaan
valkoiset luuni maatuvat pohjaan.
Elämä oli
odottaa hetkeä uutta
muistathan armoton?
kaikki on
liike ja lepo.
Kommentit