IRIS

Syksyllä sinä otat minut käämmellesi
silität kuultavaa kuortani
tarkastat
Olenko kyllin hyvä tuomaan sinulle kevään
asetat minut kaivamaasi kuoppaan
hautaat minut talven alle


Lepään kehdossani odottaen roudan rapistumista
pisaroiden valumista juurilleni
kevätyön lämmössä
Toukokuun ensisäteissä synnyn rohkeasti
kohoan mustasta mullasta
vehrein varsin
syvänsininen kukkani verholehdissä
sinä tulet ja katsot minua
silloin aukaisen terälehteni
olen sinunsilmäsi
iriksesi