Kävelin harppoen raskailla goretexkengilläni kapealla polulla talon virestä. Lumiaurat ajoivat pöllyttäen valkoista märkää lunta yhä lisää polulleni.
Ilta hämärtyi siniseen hetkeen, vaikka se oli vain aavistus siitä mitä kuulaina päivinä, erotin sen juuri ja juuri harmaan ja tummenevan illan välähtävässä hetkessä.
Mies käveli edelläni, asettelin jalkojani hänen jälkiinsä , ennenkuin ne peittyisivät lumeen. Tuuli soi ihollani meren kylmänä viimana.
Kuulin puhurin puhinan ja oksien rapsahdukset niinen pudottaessa paakkunsa maahan.
Aivan kuin suuri juna olisi lähestynyt jostain, näin vain ohi ajavien autojen valokiilat.
Yhtäkkiä mies katosi lumeen, ääni läjähti korvaani kuin kova läimäys.

Etsin askelten seasta ja lumikasasta miestä, kaivoin lunta käsilläni, potkin jaloillani ja vihdoin löysin hänen jääkylmän kätensä, vai oliko se minun käteni?
Taivas räjähti ja valkoinen vaara sinkosi päähäni .
Voi miten keveitä me olimmekaan!
Leijailimme miehen kanssa kadun yllä ja katsoimme kuinka kaunista kaikki olikaan. Tanssimme koko yön lumihiutaleiden seassa, ja pudotimme loput jäät kattojen päältä juuri silloin, kun katu oli aivan tyhjä, vain ikkunat helisivät taloissa.